Se ainoa joululahjaneule

Tälle neulomisen lopahtamiselle ei ole enää edes mitään tekosyytä. Ei vain ole vuosikausiin neulottanut ja kaikissa muissa harrastuksissa, koulussa ja töissä on niin pitänyt kiirettä, että ei ole tullut edes yritettyä. Siispä taukoa on pidetty pitkään ja hartaasti.

Mummullani on tapana syksyisin ruveta vihjailemaan, että haluaa jotakin itsetehtyä lahjaksi. "Ei mitään tarvi sitte ostaa, ihan vain jotain itetehtyä pikkusen jos vain saa." En halunnut tuottaa vanhalle ihmiselle pettymystä, joten loin silmukat joulukuun alussa ja nahkeasti aloin neuloa. Motivaatiota kun ei ollut, niin lahjaurakka tuumasi jäädä viimetinkaan: sain sukat pääteltyä aattoaamuna ankaran neuleyön päätteeksi kello 6. Kamera jäi opiskelupaikkakunnalle, ja paketoinnille tuli kiire, joten näistä vähäisistäkin sukista on esitellä vain yksi juuri ennen paketointia otettu suttuinen kännykkäkuva.

Halusin pitkästä aikaa tehdä jotakin vähän hillitymmän väristä, joten sukkiin valikoituivat beige, luonnonvalkea ja laivastonsininen nalle. Varren ruusukuvio on roosa nauha -kuvastosta ja teräosan neule on Novitan ensimmäisestä sukkalehdestä. Sukat ovat kokoa 42 ja istuvat hyvin omistajalleen, vaikka kuvassa näyttävätkin aika pieniltä. Aattoaamua kohden innostuin hieman neulomisesta, joten ei sitä tiedä vaikka pikapuoliin tulisi useampiakin postauksia :)

Viimein se on valmis

Ei, kyseessä ei ole mikään neuleprojekti tai edes käsityö, vaan syy pitkään hiljaisuuteeni käsityörintamalla. Kyllä, sain viimein kandin valmiiksi! Viimeisen puoli vuotta on tuntunut että ei siitä mitään tule. Joka sivu on kirjoitettu moneen kertaan ja viimeinen viikko ennen palautuspäivää meni yötä päivää kirjoittaessa. Loppuvaiheessa olin niin väsynyt, että en enää muista mitään kirjoittamisesta. Epäilin hyvän tovin, että työni on täysin kelvoton, sillä niin väsynyt olin sitä kirjoittaessani. Ilmeisesti se kuitenkin kelpasi, sillä arvosanakseni sain 5/5! Ja aihekin oli paras mahdollinen: Novita.

Toivottavasti nyt tästä eteenpäin saan viimein aikaan hiukan enemmän neuleitakin.

Pystyraitaa

Aloitin syksyllä ainakin kuudet uudet sukat, mutta valmiiksi sain vain yhdet. Näissäkin päättely jäi tekemättä pitkäksi aikaa, joten en voinut kuvata ja postata sitä vähääkään mitä olen saanut tehtyä. Nyt ne on kuitenkin viimein päätelty ja päivitetty.

Novitan voihan villasukka -facebookryhmässä yleistyivät syksyllä sukat, joissa erilaisista itseraidoittuvista langoista oli tehty pystyraitaa. Halusin koittaa kyseistä villitystä itsekin, joten lukuisista keskeneräisistä väkerryksistä, kiireestä ja kunnollisen motivaation puutteesta huolimatta kaivoin lankalaatikostani Nalle kukkaketoa ja Alize superwashia kerät. Sukkia oli kiva tehdä ja ne valmistuivat nopeasti pienen kokonsa ja helpon kuvionsa ansioista. Vain päättely, kuten aikaisemmin mainitsin, jäi tekemättä. 

Pitkä tauko ja haaste

Huh, onpa tullut taukoiltua blogaamisesta pitkään ja hartaasti! Syy nro 1. tähän taukoon on ollu koulu. Kiirettä on pitänyt kurssien kanssa ja taustalla kummitteleva kandi vain lisää työmäärää. Neulottua on tullut harvinaisen vähän ja niistä vähistäkin kaikki jäänyt päivittelemättä tänne. Enpä tänne ole juuri vilkaissutkaan, sillä pessimistinä en uskonut kenenkään täällä käyvän. Voitte siis kuvitella miten yllättynyt olin kun kirjauduin pitkästä aikaa sisään ja huomasin, että olin saanut Liebster Award -haasteen Knittastic -blogista!

Ohjeet Liebster Award -haasteeseen:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Koska olen nöyryyttävän myöhässä liikkeellä, en henno haastaa enää ketään. Tässä kuitenkin vastaukseni esitettyihin kysymyksiin:

1. Lempikäsityötyylisi? 

Kukaan, joka tätä blogia on edes silmäillyt ei taida olla yllättynyt kun vastaan että neule. Pidän kyllä virkkaamisesta myös ja kokeilen mielelläni uusia tekniikoita, mutta päädyn aina palaamaan neulomiseen ja varsinkin kirjoneuleisiin.

2. Mikä työsi on jäänyt eniten mieleen?

Nyt täytyy kyllä vastata, että ensimmäiset kirjoneulesukkani, jotka tein seiskaluokalla käsitöissä. Ne olivat pitkävartiset kirjoneulesukat, joissa oli varsissa koivun kuvat. En olisi vaikeampaa mallia kyllä voinut valita ensimmäiseksi mallikseni! Värejä oli järkyttävä määrä ja langat olivat koko ajan solmussa. Kuviossa ei ollut päätä eikä häntää ja minulla ei ollut mitään kokemusta kirjoneuleesta. Sukkien varsista tuli liian tiukat ja teristä liian pitkät, mutta sain niistä hyvän arvosanan. Ne ovat jossakin vielä tallessa, mutta en onnistunut löytämään niitä tätä postausta varten kuvattavaksi.

(Edit 27.3.2016: HAH! Kyllä vaan löytyivät kuvattaviksi kun tarpeeksi kauan kaappeja kaiveli!)

3. Mistä haet inspiraatiota?

Sekä koulutöissäni, kuvataiteessani että käsitöissäni etsin inspiraatiota paljon netistä. Suosikkilähteitäni ovat facebookin ryhmät, blogit, pinterest, youtube ja tietenkin ravelry. Minulla on paljon luovia ihmisiä ympärilläni, joilta saan innostusta ja ideoita.

Suuri inspiraation lähde on myös luonnoskirjan pitäminen. Piirustelen sinne sekä työjuttujani että ajatuksia käsitöistä. Ympärillä olevan luonnon, kulttuurin ja ihmisten katselu ja piirtäminen on yksi parhaita tapoja saada ideoita kaikenlaiseen käsillätekemiseen.

4. Suuritöisin tekeleesi?

Suuritöisin tekeleeni on ehdottomasti afrikankukkapeitto jota aloitin virkkaamaan kaksi tai kolme vuotta sitten. Kaivan sen kerran vuodessa muutamiksi viikoiksi esiin ja teen reilut sata kukkaa,jonka jälkeen työnnän sen taas kaappiin. Laskelmieni mukaan tarvitsen yhteensä 600 kukkaa ja toistaiseksi niitä on ehkä neljäsataa. Kaikkea sitä alkaakin tehdä suuruudenhulluuksissaan.

5. Pahin epäonnistunut työsi?

Tässäkin ensimmäisenä tulee mieleen yläasteen käsityötunnit ja hiukan liian suuret suunnitelmat. Halusin tehdä kasiluokalla seiskaveikka jättiraidasta boleron, jossa oli taitettava kaulus. En valitettavasti osannut arvioida käsialaani, kokoani ja ohjeen silmukkamäärää realistisesti, vaan liivintyngästäni tuli onnettoman suuri, painava ja hassusti roikkuva. Toivon että olisin säästänyt sen, mutta olen tainnut jossain vaiheessa sen purkaa langoiksi tai lahjoittaa jollekin.

6. Oudoin materiaali josta olet tehnyt/ yrittänyt tehdä/ haaveillut tekeväsi käsitöitä?

Tein lukiossa suuren kassin punomalla oviaukkoon kiinnitettävistä muovisista hyttysverholärpäkkeistä. Kahvoiksi siihen laitoin vanhasta autosta otetut turvavyöt. Harmittaa että en saanut sitä takaisin itselleni presentaation jälkeen.

7. Missä on työnurkkauksesi?

Tykkään katsella työskennellessäni sarjoja tai kuunnella musiikkia. En omista teeveetä, joten istun siis aina tietokonetuolissani. Harrastan maalausta ja piirtämistä ja opiskelen alaa, jolla tehdään paljon töitä tietokoneella. Tietokonenurkkaukseni on minulle luovuuden tyyssija, jossa minulla on omaa tilaa ja rauhaa ajatella ja luoda. Haluan pitää mahdollisimman paljon tarvikkeita nurkkauksessani lähelläni, mutta koska piirustustarvikkeet, kaksi tietokonetta, skanneri, koulukirjat ja paperikasat täyttävät työnurkkani, jouduin ulkoistamaan langat omaan kaappiinsa eteiseen.

8. Kenelle teet käsitöitä?

Neulominen on tapani rentoutua, joten en mielelläni neulo pyynnöstä tai tilauksesta. Haluan päättää ihan oman makuni mukaan mitä värejä ja malleja käytän. Katson valmiista töistä sitten, että pystynkö lahjoittaa ne jollekin vai laitanko sukkalaatikkoon odottamaan uutta omistajaa. Sukkakutjusta on sitten helppo valita tarvittaessa lahjoja, tuliaisia tai vain lämmikettä asunnossani vierailevalle kaverille.  Lahjoitan kyllä mielelläni kutjustani töitä eteenpäin uusille ja vanhoille tutuilleni, kunhan olen hetken saanut niitä makustella itsekseni, sillä turha niitä on ikuisesti pimeässä laatikossa säilyttää.

9. Suurin käsityöhaaveesi?

Suurin käsityöhaaveeni on samalla suurin haaveeni graafisena suunnittelijana: haluaisin suunnitella neulemalleja ja koota ja taittaa niistä kirjan. Toistaiseksi olen suunnitellut hyvin vähän malleja, ja niistäkin suurin osa ohjeista on vielä puhtaaksi kirjoittamatta tai malli koeneulomatta. Alla olevassa kuvassa on viime kesänä suunnitelemani kallosukka, josta teen paremman julkaisun kun saan ohjeen kirjoitettua loppuun hamassa tulevaisuudessa.

10. Lempiväri/ värit käsitöissä?

Kaikki värit! Rakastan värikkäitä asioita ja iloisia väriyhdistelmiä enkä osaa sen tarkemmin päättää yhtä suosikkia.

11. Entä materiaali?

Villa. Minulla on viha-rakkaussuhde villaan. Se kirvelee iholla, kutittaa nenää pölistessään ja vahvasti tuoksuessaan se aiheuttaa päänsärkyä. Mutta silti, ei sitä voi olla vähän rakastamatta.

Kiitos vielä uudestaan Knittasticille tästä haasteesta! Nöyrin anteeksipyyntöni vielä erittäin myöhästyneestä vastauksesta, koitan nyt kiireiden vähän hellittäessä taas käydä täällä päivittämässä useammin.

Kesälomalla on hyvää aikaa syyssukille

Kun silmukan ytimestä -haasteen teemaksi tälle kuulle tuli lempiväri, halusin heti osallistua. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että en oikein osaa päättää lempiväriä vaan tykkään kaikista väreistä tasapuolisesti. En halunnut käyttää miljoonaa avaamatonta kerää vain pieniin raitoihin, joten sateenkaarisukkakaan ei tällä kertaa tullut kysymykseen. Lopulta päätin,että valitsen muutamia kivoja värejä ja teen niistä erityisen kivan yhdistelmän.

Olen kauan ajatellut että voisin tehdä lankakorissa vierekkäin nököttäneistä turkoosista ja pinkistä raitasukat, joten tartuin aika pian näihin keriin. Varren jälkeen värit alkoivat näyttää omaan silmään vähän ummehtuneilta, joten päätin lopulta lisätä vielä mukaan keltasen raikastamaan. Koska kenellekään muulle perussukat eivät enää tunnu kelpaavan, päätin tehdä tämän parin itelleni syksyksi. Käytän yleensä eriparisukkia, joten tietenkin tässäkin värit vaihtoivat paikkaa toisessa sukassa.

Näissä oli lankana siis kaapissa kauan muhineet vähän vajaat nallekerät ja mallia ei sen kummemmin tarvittu. Keriä on vielä pienet nököt jäljellä, joten luultavasti teen kolmannen variaation varasukaksi :)

Karkkisukat

Olen kauan kytännyt netissä silmukan ytimestä -haastetta ja joka kuukausi ajatellut osallistuvani.
Takana on kuitenkin ollut taas niin kiireinen talvi ja syksy, että aikaa haasteelle ei ole löytynyt, ja sillon kun olisi, on ollut aihe joka ei ole kuitenkaan inspiroinut. Nyt kuitenkin tässä kuussa aiheeksi annettiin karkki, ja koska päässä pyöri aiheeseen sopivat jämälankasukat muutenkin, ajattelin osallistua.

Lankana näissä käytin nallen ja maijan jämiä. En aivan tätä ajatellut loppuun asti aloittaessani ja siksi päättelyurakka oli melkonen kun sukat valmistuivat. Kärjet tein joustinneuleena ja litteänä ne näyttävät aika hassuilta, mutta jalkaan istuvat kuitenkin ihan nätisti ja tuntuvat päällä mukavilta.

En kerennyt vielä höyryttää näitä enkä edes päätellä loppuun, siksi ne ovat kuvissa vähän ryppyiset.

Silmukan ytimestä -haaste on tosiaan  Pipon ytimestä-blogin sekä Silmukan saalistus-blogin ylläpitämä haaste, jossa joka kuukausi annetaan joku aihe. Aiheeseen liittyen tehdään mikä vaan itse tehty käsityö tai askarrus ja tämä julkaistaan blogissa. Haasteen blogista löytyy kuun lopussa lista, jossa näytetään kaikki kuukauden aikana aiheesta tehdyt käsityöt.

Viimein on kamera latuuksissa

Eipä paljon ole tämän vuoden puolella ehtinyt päivitellä. Se ei johdu siitä ettenkö oilisi neuloskellut, vaan siitä että olen ollut liian laiska lataamaan kameran akkuja!

Nyt sain kuitenkin muutamista tämän vuoden sukista otettua kuvat että on edes jotain esiteltävää.

Novitan sukkalehdessä oli nätti polvisukkamalli. En kuitenkaan kauheasti tee polvisukkia ja kesäiset pitsisukat ajatuksena eivät tunnu kovin omalta nekään. Otin siis mallista etupuolen kuvion ja muuten tein nämä sukat ihan omasta päästä, lyhyinä ja lämpiminä seiskaveikasta. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, melkein tekisi mieli ottaa nämä omaan käyttöön.

Omassa jalassa kuvaaminen on aina vähän haasteellista, mutta kun pintakuvioita on vaikea kuvata ilman jalkaa, koska ne niin herkästi lörpsähtää muodottomiksi. Tämän postauksen kuvat ovat muutenkin aika puutteellisia... Ulkona on niin märkää että siellä ei voi kuvata ja sisällä niin hämärää että värit toistuvat kuvissa miten sattuu.

Nämä miesten sukat ovat olleet kesken kirjaimellisesti yli vuoden. Ensimmäisen tein aikaa sitten ja toinen on vain lojunut puikoilla kaapin perällä siitä asti. Joulun jälkeen ajattelin, että koska en halua ensimmäistä purkaakaan ja miesten sukkia on säilössä hyvin vähän, niin pakko kai se on nämä tehdä loppuun. Tykkään pohjakuviosta, mutta kantapää oli aika epäonnistunut kokeilu. Lankana näissä oranssi seiskaveikka ja nostalgia. Tähtikuvio oli Eva Maria Lesznerin kirjasta Kirjokintaita ja -myssyjä ja olen käyttänyt sitä aikasemminkin sukissa.

Näistä sukista tuli pitkät, mutta niin tiukat ja kapeat että vähän epäilyttää meneekö ne kenenkään koipiin.

Vaikka jemmassa on taas paljonkin sukkia niin, kuten sanoin, miehille sieltä silti löytyy lämmikettä hälyttävän vähän. Ihastuin jussi-sukkiin novitan sukkaryhmässä facebookissa ja tein heti innostuttuani varret samana iltana. Oli mukava neuloa harmaata ja yksinkertasta välillä ja aloin jo haaveilla itellenikin tämmösiä. Varsinaisessa salmiakkikuviossa kuitenkin oli niin pitkät langanjuoksut että en varmaan jaksa ruveta säheltämään toisia. Lankana näissäkin seiskaveikka ja malli muuten vähän omasta päästä säheltäen, paitsi salmiakkikuvio novitan sivuilta.

Aikasemmin mainitsemassani sukkaryhmässä bongasin myös fluormania -langan ja ihastuin sen ja valkosen yhdistelmään. Ihastuin niinkin paljon, että pitihän siihen käyttää opiskelijan vähäset roposet. En halunnut neuloa täysin sileää raitaa, joten päädyin tekemään yksinkertasen sahalaitakirjoneuleen. Lankana fluormanian lisäksi käytin ihan vain nallea ja malli oli sen kummemmin pohtimatta omasta päästä. Olin vähän pettynyt lankaan siinä mielessä, että siinä oli niin paljon enemmän pinkkiä kuin sinistä ja lankaa piti leikata pitkät pätkät välistä jos sen halusi kohdistaa symmetrisesti.

Nämä polvisukat olivat vuoden ensimmäinen kokonainen tekele ja on luonnossa tosi ihanan näköset vaikka kuvassa värit vähän kärsivät. Vaikka varret näyttävät aika leveiltä, nämä ovat itseasiassa tosi hyvin sääreen istuvat. Värinä näissä on lime ja kirkkaan vihreä seiskaveikka, kumpikin tammikuun tietämillä alekorista noukittu. Malli on joululahjaksi saamastani Taito pirkanmaan sukkaohjekuvastosta. Ohjeessa ei oltu selitetty mitenkään loogisesti noita pohkeen kavennuksia, joten päädyin laittaan ne kujaksi taakse. 

Vaikka valokuva onkin karu, olen tosi tyytyväinen sukkiin ja olen monesti ajatellut tehdä toiset samalla mallilla.